In elämä Muurlan Opisto mv opiskelu syksy täyttä totta väsymys

"mikäs siinä, olenhan aina ikuisesti titaaniystäväsi " →

Mistä tommonenkin otsikko tuli?? Ehkä siksi, että viime yönä näin pitkästä aikaa unen, jonka loppuen lopuksi muistinkin : D

Joulukuu sitten lopulta tuli. Ja taas oli jotenkin omituinen jumitus kirjoittamisen suhteen. On ollut niin paljon kiireitä koulun kanssa kun oli dokkaria, oli mustavalko-prokkista ja kaikkea muuta. Onneksi joululoma on muutaman päivän päässä, jos vielä jaksaisi.


Ensimmäistä kertaa taitaa olla kuväpäivitystä tälle blogille. Ja ihan oikeaa materiaalia.
 Kun meillä oli dokkari-kurssi, niin piti vähän kuvamateriaalia kerätä blogia varten. Jotenkin pidin dokkari-kurssista, koska ensimmäistä kertaa haastoin itseni ja muutenkin halusin yksin hoitaa nämä kaikki valmistelut. Olihan mulla Ellu apuna, joka vähän helpotti ja sain sitten hänelle selittää maita ja mantuja valokuvaamisesta että photaroinnista. Nyt on oikein senpaimainen olo.

ensimmäisen päivän tuotos. by me
Ah, jotenkin oli mukava päästää omaa luovuuttaan esille pitkästä aikaa. Jotenkin minulla ei ollut minkäänlaista kunnon puhtia väsätä mitään tai edes ottaa kuvia, oli sellainen väsynyt olo.

Päivä 2 ja Päivä 3 ]


-----

Dokkari-kurssin päätyttyä (palautus on vasta Tammikuussa, joten voisin vaikka huomenna oli nero rennelo ja tulostaa valmiiksi koko höskän : D ), oli siten pimeäkuvauksen vuoro. Kaikkea tehtiin ja kokeiltiin, hauskaa totta kai oli jälleen kerran. Vaikkakin lunta ei ollut tuolloin vaan sitä oli todella vähän maassa niin se vähän ihmisiä suretti.

Mitäs vielä.. Niin! Mustavalko-kuvaustehtävä, jonka saimme jo kauan sitten ja sain sen sitten tänään valmiiksi :3

malli: ellu kuva: tanja v.
Tein kyseisen mustavalko-tehtävän Cosplaysta. Aiheena oli siis kuvata sekä digille että filmille sama aihe/kohde, jossa piti olla erilainen näkökulma samasta aiheesta. 
Koska suurin osa koulun henkilökunnasta että oppilaista eivät koskaan kuulleetkaan cosplaysta, niin halusin kertoa miten tavallinen henkilö näkee cosplayjaan puketuneena ja taas miltä se henkilö näyttää puvustaan riisuutumisen jälkeen. 

Itse olen todella tyytyväinen itse työhön. Pimiössä sai pitkästä aikaa olla ja hieman verestää taitojaan sen suhteen, koska en ole silleen ollut yksin tekemässä mitään vaikka opettaja olikin koko ajan rinnalla katsomassa että tein oikein.

----

Tästähän tuli pitkä postaus. Noh, tulipahan sitten tätä päivitettyä. Ajattelin jos tämä seuraava lähestymistapa vähän helpompi, jos alkaisin tekemään tätä kerran kuukaudessa, silloin ainakin tietäisin milloin voisin kirjoittaa eikä se tavallaan minua haittaisi kun sattumoisin kyseisellä henkilöllä on niin lyhyt muisti ettei edes muista kirjottaneensa kuukausi sitten :3 



mutta seuraavaan kertaan, rakkaudella lily xoxo





Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In Muurlan Opisto opiskelu syksy täyttä totta väsymys

"Minä asun vähän siellä ja täällä." →

Terveppä taas !
Pahoittelen suuresti, miten laiska olen ollut blogin suhteen. Jälleen kerran vetoan siihen, että koulu on vienyt minulta mehuja ja tuntuu vain siltä, etten olen jaksanut tehdä blogin suhteen mitään. 

Ja todellakin tarkoitan sitä. Syksy on tosiaan tullut, jonka vuoksi talvi on pian saapumassa. Syksy on minulle mahdollisimman pahaa aikaa, koska pimeys. Pimeydestä tulee väsymys, joka tavallaan verhoaa minut syliinsä. Äh.


Onneksi suurimmat työt ovat finaalissa. Muotikuvan plagiointi ja taidekuva ovat valmiina, viimeistä viedään taittokurssia. Taittokurssia meille siis pitää Julia Weckman, joka siis muikeasti päätti, että teemme keittokirjan.

KEITTOKIRJAN. Sanonpahan vain, että huh huh. Niin suuri projekti, ettei mitään rajaa. Pääruoka ja jälkiruoka piti tehdä, joka tuotti minulle tuskaa. Koska minä mitään ruokaa osaa tehdä. Tai osaanhan minä, mutta reseptien kirjoittaminen. Ja se kuvaaminen. Ja se syöminen. 
No mutta. Olenpahan onnellinen siitä tän ollessa loppusuoralla. 


Nyt minä sitten poistun, jätän teidät mutustelemaan syys-iltoja. Ja ehkäpä voisin tehdä enemmän kuva-postauksia, jotta näkisitte miten minä näen nämä päivät. 



seuraavaan kertaan, lily xoxo ♥ 

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In chouchou mrsuicidesheep musiikki mv

t e a r d r o p s →


                                                                                                                                  


chouchou - teardrop

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In arttu wiskari kahdestaan täyttä totta

jaahas →

Seinä naapurien puolelta lasten äänet kaikuu
Tällä puolen vuosi vuodelta kasvaa hiljaisuus ja kaipuu

Kuin ankat Stenvallin taulusta,
Raitalakanoissa toinen valveilla
Kauanko jaksamme haaveilla kehtolaulusta?

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Meidän valikoivat katseemme kaikkialla huomaa
Mainoskuvissa ja puistoissa kaunista luojan luomaa
Ehkä meidänkin aika nyt ois, tällä tutulla käytävällä ootellaan.
Sisään huoneeseen kohta kutsutaan, onnen meille sois

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Olen aina rakkaani puolella,
Joulupöydässä tahdon sua suojella
Niiden kysymyksiltä jotka meitä satuttaa

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan





 

Tämä kappale. Oikeasti pisti itkettämään, koska tämä kappale on täyttä totta. Kuunnelkaa ja miettikääpäs laulun sanomaa.

peace out, lily xoxo   

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In facebook omapa on vikasi ponit

welp →


jaahas. siinä se sitten lymyää.
ja kyllä, näen itseni ponina. jos et pidä poneista, niin se on sinun vikasi. vaikka olen aikainen nainen, niin se on minun oma päätökseni pitää poneista jotka opettavat meitä ystävyydestä.

deal with it.

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In elämä facebook Keplo Leutokalma lukeminen musiikki opiskelu

a new day has come →

Hyvä päivää pienet otukset siellä ruudun takana, gaosaman tässä.
Uusi päivä on jälleen saapunut, mutta samalla se merkkaa tämän viikon olevan viimeinen kesäloma viikko ennen koulun alkua.

Ensi viikolla sitten alkaa taas tämä tuttu päivärytmi, jota olen innolla odottanut lähes jo ensimmäisestä kesäloma-päivästä asti.
Koska väsymys. Se kaikki tekemättömyys. Kotona ei oikein tuntunut mitään tapahtuvan joten onneksi pääsee taas tekemään asioita pitkästä aikaa.








Ei minulla silleen ole mitään erikoista kerrottavana, tuli vain halu kirjoittaa. Saada vähän asioita pois mielestä. Voisi vaikka mennä ulos lukemaan Keplo Leutokalman Leikkiä Tulella eli toista osaa, kun pikkusisko antoi sen lainaan.

Pitäisiköhän tehdä tälle blogille oma facebook-sivusto? Hieman houkuttaa kovasti.
Hyvä on, minä teen oman sivuston naamakirjan ihmeellisen maailmaan.





thanks for reading this, lily xoxo

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In canon elämä kamera Keplo Leutokalma kirjat lukeminen opiskelu Tammi

I Just Died In Your Arms →

Tervehdys pienet otukset siellä ruudun toisella puolella, gaosaman tässä!



Nyt on sitten ilon hetki koittanut. Ja ilon hetkellä tarkoitan sitä, että tänään sain aivan ensimmäisen objektiivini kameraani varten. Kyllä sitten kelpaa ottaa syksyllä uusia kuvia ja oppia uusia juttuja omasta pienestä kullastani jonka nimesin Werneriksi.
Ja kyllä, rakastan esineiden nimeästi aivan sydämeni pohjista ♥ Kuin ne olisivat lapsejani, mutten silleen oikeasti lapsilla tarkoita. Vielä liian nuori ajattelemaan moisia, onhan minulla koko elämäni aikaa hankkia niitä.

Tamron AF70-300 mm F/4-5.6 LD MACRO 1:2

Oi että se on niin kaunis, en vain kestä sen täydellisyyttä. En voi vaan vieläkään uskoa, että olen tuon kaunokaisen uusi omistaja. Ihan tippa tulee linssiin.

Kävin sen viime lauantaina ilmoittamassa Expertille, että osaavat tilata yhden minua varten ja kun tänään menin hakemaan sitä äidin kanssa, niin yksi myyjä aloitti koko kaupassa olleen huudon että "KENELLE TÄMÄ TAMRONIN OBJEKTIIVI MENIKÄÄN!" 

Sitä häpeän määrää, ei herra jumala. Mutta se oli ehkä päivän piristys, kun aikuiset miehet siellä Expertin Lehtovirrassa huutelivat paikasta A paikkaan B ja paikkaan C.

Tuota komistusta varten pitäisi uusi laukkukin hankka sitä varten, koska nyt tuo kapistus makaa koko pituudellaan ilman vastavalo-suojusta laukussa eikä kamera itse meinaa sinne mahtua.






Nyt asiasta toiseen. Eli puhutaan nyt koulusta, joka vasta alkaa meikäläisellä vasta 2. päivä syyskuuta. Olen ollut nyt pätkätöissä juuri sen takia, että saan rahaa jotta voin oikeasti ostaa tavaroita syksyä varten (vihkoja ja kansioita, uudet kumihanskat ja vähän muutakin kivaa) ettei sitten heti tartte Saloon lähteä jonkun asian turvin.

Ensimmäinen päivä syyskuuta on sitten lähtö. Lähdetään Saaran kanssa vähän aikaisemmin, kun halutaan omassa rauhassa laittaa tavarat paikoilleen, koska me molemmat ei pidetä siitä kiireestä joka hönkii niskan takana. 

Vähän alkaa jo jännittää, iipp. Ei pitäisi, ei todellakaan. Nyt otetaan syksystä koko ilo irti, sillä viimeinen vuosi. Mutta mitäs sen jälkeen? Kai sitten muutto pois kotoa ja muutto Forssaan, töihin ansaitakseni vähän omaa rahaa omiin tarpeisiin. Kiinnostusta löytyisi vielä opiskeluun, mutta oon jo amiksen jälkeen kaksi vuotta (jos nyt tarkalleen laskin tai sitten meni aivan päin mäntyä tuokin laskeminen) putkeen opiskellut niin eikö se jo hetkeksi riitä.
Samalla voisin vähän miettiä muutenkin että mitä minä oikein tulevaisuudeltani haluan. No sitä sopii miettiä tän vikan vuoden aikana.



Vielä tuppaa pukkaamaan jopa kirjasta kertominen eli sain armaalta pikkusiskoltani lainaan Keplo Leutokalma-nimisen kirjan Derek Landylta, jonka sain loppuen lopuksi luettua. Aiemmin olen kirjan lukenut ja lainannut pikkusiskoltani, mutta en siten saanut sitä koskaan luettua loppuun.


Pakko vaan sanoa, että nyt kun sain tuon luettua jonka vuoksi haluan lisää tätä mahtavuutta! Vaikka minulla ja pikkusiskollani on täysin eri kirja-valikoimat, mutta kyllä tämä ainakin yhdistää meidät taas yhteen.

Jatkoa tästä kirjasta on tullut jo seitsemän kirjaa ja niistä viisi on suomennettu armaalle suomen kielelle, joka on kyllä hyvää luettavaa. Vaikkakin kirjaa tehdessä huomasin että suomentajalla on käynyt pieni virhe eli klassinen kirjaimen puuttuminen. Mutta ei se haitannut yhtään vaan lukeminen jatkui.

Jos kukaan ei tiedä kyseistä sarjaa, niin tässä tulee vähän kerrontaa.

Keplo Leutokalman ensimmäinen osa aloitetaan 12-vuotiaan Stephanie Edglynistä, joka saa edesmenneeltä kauhukirjailija-sedältään Gordon Edglyniltä perinnön, joka kattaa koko tämän kirjat, rahat ja jopa talonkin, jonka hän saa omaan käyttöön vasta 18-vuottta täytettyään. 

Testamentin jaossa hän tapaa henkilön, joka tulee vielä muuttamaan Stephanien elämän. Kyseinen henkilö on mystinen mies, joka on nimeltään Keplo Leutokalma, paljastuen täysin luurangoksi eli on pelkkää luuta eikä nahkaa näy missään muodossa. 

Vietettyään ensimmäisen yön setänsä talossa, Stephanien kimppuun hyökätään ja tältä tytöltä vaaditaan avainta. Koska Stephanie ei tajua mistään mitään, apuun syöksyy paljasluinen Keplo, kertoen olleensa Gordonin hyvä ystävä ja kertoo selvittävänsä mikä vei Gordon Edglynin manan maille Stephanien avustaessa luupukuista miestä, jonka elämä on vielä täysi mysteeri Stephanielle.
Stephanielle tämä oli suuri juttu, koska hän valitteli tylsää elämäänsä ja vietettyään aikaa Keplon kanssa, hän älysi mitä hän oikeasti haluaa elämältään; suurta seikkailua ja rohkaistumista.

Seikkailun aikana Stephanie tulee tapaamaan uusia ihmisiä, jotka ovat kiertyneet punaisen langan tavoin tytön elämään; räätäli Kammo Pukevan, salaperäisen Siru Turmion, miekkaa kantavan Tannith Lowin sekä Serpine, mies joka halajaa Stephanielta avainta ja Keplolta tämän hengen. 


Jos kiinnostusta kirjaa kohtaan löytyy ja rakastaa fantasia-tyyppisiä kirjoja, niin suosittelen lämpimästi tätä kirjaa, mikäli Tammen julkaisemat kirjat kiehtovat sinun mieltäsi. Voisin kyllä ottaa tämän ihan tavakseni; otan kirjan, luen sen alusta loppuun ja arvostelen kirjan. Koitan hyödyntää reproamisen taitoja ja skannata kuvia kirjoista, joiden lukeminen kiinnostaa minua.

Tässä kaikki mitä sain päästäni irti joten seuraavaan kertaan ~

xoxo Lily


Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In elämä english masennus opiskelu poem uusi alku

little fragments →

Heipä hei vain, gaosaman tässä! Mutta mitäs ihmettä, villapaidallinen bloggerissa? 
Kyllä. 

Villapaidallinen siirtyy wordpressin sivuilta bloggerin puolelle, koska.
Minusta vain tuntui siltä. Halusin aloittaa uudelta pohjalta, vaikka se olikin Oriveden jälkeinen blogi, josta muutenkin tykkäsin käyttää. Wordpress oli sinänsä helppo kun ei tarvinnut kuin sieltä ja sieltä painaa niin homma lähti pelittämään. Ja muutenkin halusin hieman erilaista blogimuotoa kokeilla. 
Tuohon wordpressiin kuitenkin kyllästyi kovin nopeasti.

Mutta mitäs tässä. Minulle kuuluu ihan hyvin, vaikka olen koko kesän ollut työttömänä tämän kouluni takia → syy johtui siitä, kun menin työkkäriin niin siellä sanottiin suoraan että olet vielä koulusi listoilla niin et saisi oikeastaan tehdä palkkatuettua työtä tai muuta sellaista. Näin minä sen ainakin muistan. 
Ei asialle voinut mitään. Rahaa en saanut sossuilta, vaikka ihmiset facebookissa ehdottaneet, koska porukat. No, vanhemmat ei oikein tykkää sossuista koska kuulemma ovat niin kusista sakkia että olla ja voi.



Kesä on tosiaan ainakin omalta osastani jo puolivälissä, pianhan alkaa toinen vuosi Muurlassa. Vähän jännittää, kun pitkästä aikaa minusta tulee vanhempi oppilas ja tavallaan minun pitää huolehtia pienemmistä oppilaista jotka tulevat opiskelemaan. 

Ainoastaan vähän surettaa tuo asuminen, kun Saara halusi oman huoneen ja mä en.. haluaisi olla yksin. Mä en mielelläni haluaisi jakaa huonetta jonkun tuntemattoman kanssa, koska se tuntuu omasta mielestäni kiusallista. Yhden hengen huone kyllä kuulostaisi kivalta, mutta sekin on kallistunut ja isäni maksaa koko koulun. 

Tulin taas masentuneeksi koko asiasta. Otin sen taas itteeni, kun mitään muuta en osaakaan kuin valittaa. Koko sen ajan kun sain Saaralta niitä viestejä niin mun teki niin mieli hakata päätäni kiviseinää vasten ja odottaa, että koska se veri valuisi päästäni. Mä olin niin hermona ja vittuuntunut, että halusin unohtaa koko asian. 

Nyt varmaan lukijasta tuntuu, että mitäs ihmettä? Skitsoot yhden henkilön takia noinkin tyhmästä asiasta?
No niin.
Emmä voi sille mitään, että mulla on näitä itsetuhoisia ajatuksia. Koko tää kesäloma oli pelkkää meikäläisen valittelua. Porukat marmatti mua kun mä en oo tehnyt paskan vertaa mitään ja kaikkea muuta. Välillä oli semmoisia öitä, että itkin itteni uneen. 
Välillä halusin vain olla pois, olla kauas pois täältä Helvetin loukosta.



Ei mua kukaan auttanut. Mun piti itse huolehtia itsestäni eikä kukaan auttanut mua. Taas kerran mua kehotettiin facebookin puolella lähtemään. 
Minne mä muka voisin lähteä?

Mulla mitään rahaa ole. Ei ainakaan niin suuria summia, että voisi vuokrata Forssasta tai jostain kämpän itselleni. Mä haluaisin olla omillani, mutta mut on sidottu tänne kotiini kiinni isoilla kahleilla, joita mä en tuu koskaan saamaan niitä auki. Ne on kiinni jossain, piilossa multa.



Jos vain saisin olla omassa rauhassa, niin kaikki olisi oikein mun elämässäni. Minua rakastettaisiin, minusta pidettäisiin, olisi ylpeyden kohde. 

Mutta elämä sanoo toisin. Elämäni on tällä hetkellä nurkassa, joka odottaa että sen voisi heittää roskakoriin. Elämäni ja oma pääni kuiskailevat yhdessä minulle, että jätä heidät. Sulla olisi parempi olla tuolla jossain, yksin. En mä voisi.

Haluaisin kerrankin olla hyödyllinen. Haluaisin kerrankin kuulla jonkun suusta, että rakastaa minua. 
Haluaisin kuulla, että joku olisi oikeasti minusta niin ylpeä.

Tiedän jo, etten tule koskaan kuulemaan näitä sanoja omieni vanhempieni suusta, en koko nuoren elämäni aikana. 



enough with this shit, enough is enough.
            let's see
                        what next
                                        day
                                                 is
                                                      showing
                                                                    for me.


love, gaosaman
                                 

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

surkuhupainen elämäni © gaosaman. Sisällön tarjoaa Blogger.