Vuosi tuli ja vuosi meni. Ei luoja.
Viime vuosi oli kyllä se rankin vuosi. Tuli käytyä Saariselällä Tammikuussa, koki surua ja pahuutta, valmistuin jälleen taas uudesta koulusta, koin jälleen pahuutta.
Lupasin kyllä viime vuonna sen, etten valittaisi elämästäni niin paljoa kuin mitä tein. En onnistunut pitämään sitäkään lupausta.
Mun pitäisi ajatella enemmän, mitä tuun tänne kirjottamaan. Mutta tää on mun tapa ilmaista itseänim kun kaikki muu tapa on kielletty. Jos multa kirjottaminen viedään pois, niin mua ei olis enää. Olisin vaan jossain nurkassa itkemässä.
Oon löytänyt itseni uudestaan. Oon löytänyt sen, miten paljon rakastan kirjoittaa ja lukea. Tänä vuonna sain kolmisen kirjaa lahjaksi, kaksi suomeksi ja yhden englanniksi.
Äidiltä tuli Maria Turtschaninoffin Maresi - Punaisen Luostarin Kronikoita, pikkusiskolta Grimmin satuja ja itseltäni Michelle Phanin Make Up - Your Life Guide to Beauty and Success Online and OFF-nimisen kirjan. Oon tyytyväinen.
Santulle annoin joululahjaksi uuden tarinani ensimmäisen kappaleen, jota tuun julkasemaan täällä bloggerin puolella. Eka kappale on julki, ja oon tosi tyytyväinen tulokseen. Santtu tykkäsi kovasti, tuli niin helvetillinen voittaja-fiilis.
#tunnenitsenivoittajaksi
Vaikka vuosi onkin vaihtunut, voi olla että tuun murehtimaan mun tulevaisuuttani.
Pelkään ihan simona. Pelkään että muserrun taas ja kukaan ei tuu lohduttamaan.
Manasin mun paskaa elämääni eilen ja ihmiset tuli juttelee, tosin Tumblrin puolella. Yksi ihana henkilö tuli sanomaan, että jos olis rahaa muuttaa isompaan kämppään, niin hän ottaisi mut samantien siipiensä alle.
Perkele, sinne meni mun miehisyys. Itkin, koska tunsin oloni kurjaksi ja onnelliseksi samanaikaisesti.
Nyt on hyvä olla. Vaihteeksi.
Jos jaksaisin vielä vähän aikaa, niin enköhän mä nousisin täältä ojan pohjalta tien päälle.
Jatkan siis elämistä samaan malliin.
Jos en jaksa, niin aina voin mennä peiton alle ja aloittaa sen jälkeen alusta.
Pysy siis itsenäsi, niin minäkin jaksan pysyä ihmisenä, jolla on tunteet.
Rakkaudella minä.
