Kesäkuu valitettavasti jäi nyt välistä, koska elämä vain tavallaan pysähtyi jotenkin ympärilläni.
Pääsykokeet tulivat ja menivät, jotka aiheuttivat minulle vain pettymystä.
En tosiaan päässyt opiskelemaan.
Ei siinä mitään. Kaikki sanovat, että yritä ensi vuonna uudestaan, mutta en tiiä jaksanko sitä rumbaa enää. Jotenkin se koko prosessi, ainainen lukeminen ja toivominen sormet ristissä että pääsisi sisään, vaikka se pelko sisälläni piti huolen siitä, etten tuu onnistumaan.
Onnistuin pilaamaan oman kopioni Sofi Oksasen Kun Kyyhkyset Katosivat-kirjasta. Se perhana kastui ja nyt se hajoaa siteistään. Voi perseen suti ja sivellin.
Onpahan enemmän rakastettavaa.
Mutta oonpahan kirjoittanut, taas pitkästä aikaa. Se saa mut edes katoamaan tästä ajasta edes hetkeksi, saan tehdä maailmastani omanlaisen.
  |
| Olen jopa alkanut pitämään itsestäni taas pitkästä aikaa. Mutta silti sitä inhoa näkyy ja kuuluu, jota en vain pääse karkuun. Koko ajan tullaan, sanotaan inhottavia sanoja, joiden ei vain pitäisi merkitä mitään. En pidä siitä. En pidä siitä, että minua yhä kohdellaan kuin lasta, ei anneta vaan olla. Koko ajan sanotaan, että saisit vaan töitä jotta voisit elättää meidät ja tehdä tämän perheen vuoksi. Kuulostaa kornilta. Olen jatkuvasti väsynyt, itken yhä enemmän ja huudan että kiroan, kuinka paskalta tuntuu ajatus siitä, kun muut pääsevät kuin koira veräjästä. Miten vain saisin heidät ymmärtämään, että vaikka kuinka yritän tapella tätä yhteiskuntaa vastaan, vanhempiani vastaan, en silti saisi sanaani kuulumaan kovaa? En ole yhtä voimakas luonteeltani vaikka niin luulisitte. Kuvittelen joka päivä, 24/7 sitä, että vastustaisin vanhempiani ja kertoisin miltä minusta OIKEASTI tuntuu. Mutta en vain saa sitä ulos suustani. Se jää sinne sisään, jää myllertämään kurkussani kuin sammakko konsanaan. Haluaisin saada sen ulos sieltä, kertoa miltä minusta tuntuu, mutta koska se jää sinne sisään, niin pysähdyn paikalleni. Miksi olen niin heikko, etten pysty puolustamaan itseäni? Miksi se minut haluttiinn tähän elämään, jos kerran en onnistu missään? Mikä sai teidät juuri vihaamaan minua, omaa luomustanne, jos kerran olen teille tehnyt niin paljon pahaa, niin paljon virheitä? Se, että ulkopuoliset tietävät minusta paljon enemmän, saa minut miettimään, että tunteeko nuo kaksi ihmistä minua yhtään. Se miten minua kohdellaan, joko tuolena tai lapsena tai eläimenä tai orjana, on väärin. Haluaisin lyödä maailmaa turpaan. |
